Yhdistyksillä on monia tapoja toimia kestävän kehityksen puolesta. Yksi omintakeisimmista on Turusta Kokemäelle kulkeva pyhiinvaellusreitti, jota ylläpitää Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistys. Reitin varrella avautuvat silmiähivelevät maalaismaisemat, ja kotiseutumme kulttuurihistoria on käsinkosketeltavasti läsnä. Jos vaelluskärpänen on puraissut, tämä hieno reitti mahdollistaa sisäisen hiljentymisen, alueen kulttuurihistoriaan tutustumisen, oman luontosuhteen tarkastelun ja paljon muuta – aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, pyhiinvaelluksen voi tehdä lähelläkin!
Pyhän Henrikin tie etsittiin ja merkittiin maastoon jo 1970-luvulla. Tätä varten kutsuttiin koolle toimikunta, jossa oli mukana paikallisia kotiseutuaktiiveja ja -asiantuntijoita sekä maakuntaliittojen edustajat. Reitin paikannuksessa käytettiin lähdemateriaalina vanhimpia aluetta kuvaavia karttoja, muita asiakirjoja, paikannimistöä ja paikallista perimätietoa.
– Ennen autojen tuloa niin kesä- kuin talvitietkin olivat pitkälti pysyneet paikoillaan vuosisatoja. Voisi sanoa, että reitti kokonaisuutena oli unohduksissa, mutta osia siitä oli käytössä, tai niihin liittyi paikallista tietoa. Hyvä esimerkki on vaikkapa Repolan risti, ja siihen liittyvä kyntämätön sarka Nousiaisissa. Siitä on kirjallisia lähteitä 1600-luvun lopulta ja sen jälkeen se on säilynyt paikallisena muistitietona, muistelee reitin vaiheista Jouni Elomaa, Pyhän Henrikin Pyhiinvaellusyhdistyksen puheenjohtaja.
Yleisölle Pyhän Henrikin tie avattiin vuonna 1979. Reitti on 140 km pitkä, ja se kulkee läpi Kokemäen, Säkylän, Pöytyän, Mynämäen, Nousiaisten, Maskun, Ruskon ja Turun vanhojen kulttuurimaisemien. Pääosin reitti kulkee pitkin kolmea keskiaikaista tietä: Nunnapolkua (Turusta Nousiaisiin), Sankt Henrikintietä (Nousiaisista Köyliöön) ja Huovintietä (Köyliöstä Kokemäelle).
Pyhän Henrikin Pyhiinvaellusyhdistys ry perustettiin vuonna 1999 ylläpitämään Pyhän Henrikin tietä. Yhdistys on kolmen vuoden välein järjestänyt viikon pituisia vaelluksia, jolloin koko reitti on kuljettu jalan, sekä vuosittaisia päivän kestäviä vaelluksia.
Pyhän Henrikin tie kuuluu kansainväliseen Green Pilgrimage[1]-verkostoon, joka pyrkii edistämään ekologisesti, kulttuurisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää pyhiinvaellusmatkailua.
– Tämä luonnollisesti tarkoittaa sellaisia liikkumistapoja, jotka eivät lisää hiilidioksidipäästöjä, rasita uusiutumattomia luonnonvaroja tai lisää ympäristön jätekuormaa. Lisäksi pyritään suosimaan kaikessa uusiutuvaa energiaa sekä suojelemaan ympäristön biodiversiteettiä. Yhtenä osana on paikallisten elinkeinojen ja ruoantuotannon tukeminen. Pyrimme myös virittämään keskustelua ympäristönsuojelusta myös uskonnollisena velvollisuutena ja edistämään ympäristöteologista ajattelua, kertoo Elomaa.
Yhdistys on nyt käynnistämässä Leader-rahoitteista reitin elävöittämiseen ja kehittämiseen tähtäävää hanketta. Hankkeen avulla reitti merkitään entistä selvemmin maastoon, otetaan käyttöön mobiilisovellus, josta näkyy reitin kulku ja varrella olevat palvelut, sekä luodaan sille selkeämpi oma brändi. Hankkeen tarkoituksena on mahdollistaa se, että kuka tahansa ja milloin tahansa voi vaelluksen omatoimisesti tehdä.
Reitin kunnostuksessa ja palvelujen kartoituksessa otetaan erityisesti huomioon ekologisuus, lähiruoka ja matkailun edistäminen. Hyvin tärkeä osa hanketta on reittiä koskevan aineettoman kulttuuriperinnön muistiin kerääminen.
– Monenlaista perimätietoa on kerätty ja julkaistu eri aikoina ja eri paikoissa, tarkoitus on koota sitä nyt yhteen. Lisäksi aineettomaan kulttuuriperintöön kuuluvat myös esim. reitin varren virsirunoilijoiden (Jacobus Finno, Hemminki Maskulainen, Achreniukset, Jaakko Haavio) tuotokset. Ja välillisesti myös vaikkapa paikallinen perinneruokakulttuuri, jota voidaan tehdä tunnetuksi, havainnollistaa Elomaa.
Mikä sitten on yhdistyksen puheenjohtajalle Pyhän Henrikin tiessä henkilökohtaisesti merkityksellistä?
– Pyhän Henrikin tiellä olen vaeltanut 80-luvulta alkaen. Asun sen eteläpäässä, lähellä Koroistenniemeä. Äitini suvun juuret taas ovat pohjoispäässä, Kokemäen Ylistaron kylässä. Koulua kävin Nousiaisissa. Näissä tutuissa maisemissa voin jatkuvasti löytää jotain uutta siitä rikkaasta kulttuuri- ja luonnonperinnöstä, jota Varsinais-Suomi ja Satakunta tarjoavat. Samalla koen kuuluvani lähes 900-vuotiseen pyhiinvaeltajien jatkumoon tällä alueella.
Reitin ylläpito on mittava kulttuuriteko. Reitin varrelle sijoittuvien historiallisten kohteiden ja kristinuskon varhaisista vaiheista Suomessa kertovien tarinoiden ja legendojen myötä välittyy nykypäivän ihmiselle vahvasti aistittava viesti menneen ajan elämästä. Historia ja perimätieto nivoutuvat eläväksi osaksi tätä päivää.
Tiina Saaresranta, Ekoteko-hanke
[1] Suomeksi: vihreä pyhiinvaellus.
