Mitä pitää sisällään nykypäivän keskusteluissa ja uutisjutuissa vilahteleva käsite kestävä kehitys? Ajassa elävillä yrityksillä on kestävän kehitysken strategioita ja toimintaohjelmia, samoin kunnat ja kaupungit tekevät vastaavia suunnitelmia. Myös pienemmät toimijat, kuten yhdistykset voivat tehdä omia kestävän kehityksen lupauksiaan. EkoTeko-hanke edistää kaikkia kestävän kehityksen ulottuvuuksia ja auttaa erityisesti yhdistyksiä tässä työssä. Tässä blogitekstissä on tarkoitus avata keskeisimmät aiheeseen liittyvät termit, ja samalla listata hiukan hyödyllistä sanastoa.
Kestävän kehityksen päämääränä on taata tuleville sukupolville yhtä hyvät elämisen edellytykset kuin nykyisillä sukupolvilla on, ellei jopa paremmat. Jotta tämä päämäärä saavutetaan, on kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa otettava huomioon ihmiset, ympäristö ja taloudellisuus tasapuolisesti.
Kestävä kehitys koostuu kolmesta (neljästä) osa-alueesta; ekologinen kestävyys, taloudellinen kestävyys sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys.
Ekologinen kestävyys
Luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien hupenemisesta on uustisoitu viime aikoina paljon, mutta silti se ansaitsisi mielestäni suuremman huomion. Mitä enemmän monimuotoisuus köyhtyy sen vaikeammaksi ihmisen elo maapallolla käy. Puhumattakaan muista maapallon elollisista. Ihmisten tulisi sopeuttaa toimintansa niin että luonnon kestokyky ei ylity esimerkiksi saastumisen tai luonnonvarojen ylikulutuksen vuoksi. Ekologisella kestävyydellä on vaikutusta esimerkiksi ruoan tuotantoon.
Taloudellinen kestävyys
Kaikki yhteiskunnan toiminnot edellyttävät kestävää taloutta.Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna kestävä kehitys on tasapainoista talouskasvua ilman velkaantumista ja tuotannontekijöiden ylikuluttamista, sekä toimintaa, joka huomioi ympäristön kantokyvyn sekä tulevat sukupolvet.
Tavallisen kuluttajan näkökulmasta asiaa on helppo miettiä sen kautta mitä valintoja kukin meistä tekee päivittäisessä elämisessä. Kulutusvalinnat vaikuttavat suoraan taloudelliseen kestävään kehitykseen asumisen, liikkumisen, syömisen ja ostamisen kautta. Kaikilla näillä valinnoilla on vaikutusta ympäristön hyvinvointiin.
Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys
Sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden haasteet
– väestönkasvu
– köyhyys
– ruoka-ja terveydenhuolto
– tasa-arvo
– koulutus
Kuten voi ajatella nämä vaikuttavat myös ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen ja päinvastoin. Siksi mikään kestävän kehityksen osa-alueista ei saisi jäädä toisen varjoon, jotta taataan hyvinvoinnin edellytykset sukupolvelta toiselle ympäristöä unohtamatta maailman joka kolkalla.
https://kestavakehitys.fi/kestava-kehitys
https://keke.bc.fi/Kestava-kehitys/suomi/taloudellinen/
Pysy aallon harjalla ja ota sanasto haltuun
Biodiversiteetti = Elollisen luonnon monimuotoisuus, joka turvaa elämän edellytykset maapallolla.
Cleantech = Teknologia, tuote, palvelu, prosessi tai suljettu systeemi, joka edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä. Maksimoi materiaali-,vesi -ja energiatehokkuuden sekä, taloudellisesti että teknologisesti ja pienentää samalla päästöjä veteen, ilmaan ja maahan.
Ekologinen jalanjälki = Maa- ja vesialueen koko, joka tarvitaan ihmisen tai ihmisryhmän kuluttamaan ravinnon, materiaalen, ja energian tuottamiseen ja jätteiden käisittelyyn. WWF:n mukaan ihmiskunnan ekologinen jalanjälki ylittää maapallon kestokyvyn jo 25 prosentilla.
Ekologinen kädenjälki = Mittaa ekologista hyvää, jota saamme aikaiseksi ympäristössämme. Päinvastainen termi ekologiselle jalanjäljelle.
Hiilineutraali = Tuote, yritys, kunta tai valtio, joka tuottaa vain sen verran hiilidioksidipäästöjä kuin se pystyy sitomaan. Hiilineutraalin tuotteen hiilijalanjälki koko elinkaaren ajalta on nolla.
Ilmastonmuutos = Ilmaston lämpeneminen, joka johtuu ihmisen toiminnan aikaansaamasta kasvihuonekaasujen lisääntymisestä ilmakehässä.
Jakamistalous = Uusi taloudellinen ajattelutapa, jossa mahdollisuus käyttää tavaroita ja palveluita on tärkeämpää kuin niiden omistaminen.
Kiertotalous = Talousmalli, jossa ei tuoteta jatkuvasti lisää tavaroita, vaan kulutus perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen: jakamiseen, vuokraamiseen sekä kierrättämiseen. Materiaaleja ei lopuksi tuhota, vaan niistä syntyy yhä uudellleen uusia tuotteita.
Ravinnekierto = Ravinnekierto varmistaa elämälle välttämättömien, hyödyllisten ravinteiden kiertämisen eskosysteemissä niin, etteivät ne valu hukkaan. Hukkaan valuvat ravinteet kuten fosfori ja typpi rehevöittävät esimerkiksi vesistöjä.
Resurssiviisaus = Kyky käyttää erilaisia resursseja ( luonnonvarat, raaka-aineet, energia, tuotteet ja palvelut, tilat ja aika) harkitusti. Resurssiviisaus edistää hyvinvointia ja kestävää kehitystä.
Sivuvirta = Pääasiallisen tuotteen valmistusprosessissa syntyy usein erilaisia sivutuotteita, kuten hukkalämpöä. Näitä sivutuotteita kutsutaan sivuvirroiksi, jotka kannattaa myös hyödyntää uudelleen.
Ylikulutuspäivä = Laskennallisesti se päivä vudesta, jona ihmsiten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon vuotuisen kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaneiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Vuonna 2020 Suomen ylikulutuspäivä oli 5.4. ja maailman ylikulutuspäivä oli 22.8.
Lisää sanastoa löydät Sitran sivuilta https://www.sitra.fi/tulevaisuussanasto/
